Tyhjyyden voi täyttää tavaralla. Se auttaa aina hetken, mutta tyhjyys palaa varkaan lailla, joka vie jokaiselta esineeltä uutuudenviehätyksensä. Narkkari tarvitsee seuraavan fiksinsä ja rahaa palaa seuraavaan tavaraan, josta hetken euforian jälkeen seuraa taas ostokrapula.
Näen saman addiktion ja krapulan syöksykierteen, katson minne vain. Yhdelle onni on uusi iApple puhelin, jonka avulla ostetaan kärsivän taiteilijan intellektuelli identiteetti, vaikka tosiasiassa ostetaan vain orjuutta muistuttavia työoloja sinne, missä halpamaassa puhelin tällä erää sitten valmistettiinkaan.
Elämän täyttymys vaikuttaa joillekin olevan lisäkravatti ja uusi Bemari. Se maistuu heroiinilta hetken aikaa, mutta muuttuu viikkojen kuluessa tavalliseksi arjeksi. Ihan samalla tavalla sinne duuniin pääsi Ladallakin, mutta nyt hartioita painaa enemmän ja työpäivä on pidempi.
Onneksi olkoon, ostit itsellesi palan taivasta hetkeksi, hintaa maksat ostokrapulassa - ja pian taas kaipaat sitä seuraavaa skragaa ja isompaa numeroa sen Bemarin perään.
Tosiasiahan on, että vähävaraiset käyttää kaiken sen rahan mitä saa haalittua ja sen takia rahan suuntaaminen heille itseasiassa parantaa kansantalouden rahan kiertoa. Varakkaammat istuvat rahojensa päällä ja se ei hyödytä yhtään ketään.
Jos rahaa haalitaan vaan rahan takia, ei koko hommassa ole yhtään mitään pointtia. Vaatisit mielummin 6h työpäivää, saisit nukkua pidempään.
Suuri osa nykyisestä työstä on täysin turhaa, eikä tee kenenkään elämää millaan tavalla paremmaksi, mutta vie ihmisten ajan ja toisaalta hävittää ympäristöä, monella tavalla.
Olet kulttuurisi vanki, jos kuvittelet, että ne porkkanat, joita tämä rappioyhteiskunta tarjoaa ovat järsimisen arvoisia. Vapauta itsesi, heitä kahleet ja vedä pää täyteen vapaa-aikaa.
Yhteiskunta on mielisairas.
Koko kirjoitus on luettavissa alla olevasta linkistä.
Lähde : http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141611-ostetaan-onnea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti