Vuohet ja lampaat

Osa suomalaisista pitää itsestäänselvänä, että heille maksetaan vähintään minimipalkka työstään, sekä eläke- ja lomaedut ja muut työhön kuuluvat edut. Aika ajoin he tai heidän ammattiliittonsa neuvottelevat palkkojen kohottamisesta. Palkkojen madaltaminen ei tulisi kysymykseenkään. Ehdotus, että he työskentelisivät seuraavat kuusi kuukautta ilman palkkaa, saisi heidät arvelemaan, että olet menettänyt järkesi.

Muutama sata tuhatta heidän maanmiestään työskentelee ilman palkkaa, ilman eläke- ja lomaetuja, ilman edes oikeutta irtisanoutua, elleivät halua menettää viidensadan euron kuukausittaista tukeaan. Ja tyhjällähän ei elä.

Olen yrittänyt pohtia, mikä tekee näistä muutamasta sadasta tuhannesta niin paljon vähemmänarvoisen ryhmän. En ymmärrä sitä. Heissä on ammattikoulutettua, ammattitaitoista, kokenutta väkeä, monen ikäisiä, miehiä ja naisia.

Kaikille heille on yhteistä se, että heidän työnsä ei ole edes minimipalkan arvoista. Mikä heidät erottaa palkkatyössä jo olevista? Nähdäkseni ei mikään muu kuin se, että heillä ei ole palkkatyötä. Ja se, että heillä ei ole palkkatyötä, johtuu siitä, että avoimia palkkatyöpaikkoja ei ole riittävästi.

Jos ilmainen työ on niin hyväksi työn tekijälle ja yhteiskunnalle, osallistutaan siihen edes kaikki. Miksi jotkut hilaavat omia palkkojaan ylöspäin samalla, kun toiset työskentelevät orjina? Mitä tapahtui kansallishengelle ja yhteen hiileen puhaltamiselle? Miksi annamme jakaa itsemme vuohiin ja lampaisiin? Miksemme kohtaisi maamme taloudellisia haasteita yksissä tuumin?

Lähde : http://reilusuomi.wordpress.com/2012/12/10/vuohet-ja-lampaat/