Yksilöltä ei kuitenkaan löydy selkärankaa oikeasti vastustaa ketään itseään ylempänä olevaa, saatikka pitää kiinni mielipiteestään vaikka esimies olisi ilmeisen väärässä.
Sertifioitu perseennuolija ottaa actionpointteja, mutta delegoi homman lopulta muille ja seuraavassa palaverissa clousaa pointit.
Nyt on nuolijoiden&röyhkeiden&delekoijien markkinat tai olleet jo vuosikymmeniä.
Suomen perustuslain 18:sta momentti oikeus työhön ja elinkeinovapaus toteaa seuraavaa:
“Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.”
Kyse on siis perusoikeuksista. Jokaisella on oikeus valita työnsä, mutta jokaisella on myös oikeus saada työstä palkkaa. Mikäli työstä ei saa alan työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa, puhumme pakkotyöstä, joka on Kansainvälisen työjärjestö ILO:n pakkotyön vastaisen sopimuksen kieltämää. Myös Suomi on allekirjoittanut sopimuksen.
Ministeriön ajama pakkotyöuudistusten sirpalepommi ei siis sodi pelkästään kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia vaan Suomen perustuslakia vastaan. Vaikka sekä osallistuva sosiaaliturva, ansiosidonnaisen leikkaaminen ja kehysriihen kipeät päätökset myydään eettisissä kääreissä, sisältö on meille köyhille opiskelijoille ja työttömille samaa vanhaa shaibaa: kyse ei ole koskaan porkkanasta vaan parhaimmillaankin oranssiksi maalatusta kepistä.
Tästä alta aukeaa paljon eri linkkejä.
Lähde : http://www.city.fi/blogit/vapaamatkustaja/pakkotyo+tarjous+josta+ei+kieltaydyta/126704
Sosiaaliturvan vastikkeellistaminen rikkoo ihmisoikeussopimuksia.
Mediassa käyty keskustelu sosiaaliturvan
vastikkeellistamisesta on hyvin yksipuolista (ei siis ollenkaan objektiivista)
ja puolueellista propagandaa. Mediassa on tuotu esiin vain kuntouttavan
työtoiminnan autuutta ja ihanuutta. Arbeit macht frei. Työ vapauttaa.
Suomalainen media ei ole uutisoinut esimerkiksi siitä, että sosiaaliturvan
vastikkeellistaminen rikkoo kansainvälisiä ihmissoikeussopimuksia. Eihän
eliittiä myötäilevä media halua nostaa esiin näitä asioita.
Pakollisen työn laiton käyttö kiellettiin jo vuonna 1930
ILO:n (eli kansainvälisen työjärjestön) yleissopimuksessa numero 29. Suomi
ratifioi kyseisen sopimuksen jo vuonna 1935. Sopimuksessa pakollinen työ
nähtiin tarkoittavan: ”kaikenlaista työtä tai palvelusta, joka jonkin
rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei
ole vapaaehtoisesti tarjoutunut”. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja YK:n
ihmisoikeussopimukset kieltävät tällaisen toiminnan. Eli myös niissä on
samanlainen periaate kuin ILO:n sopimuksessa. Näitä periaatteita kutsutaan
orjuuden ja pakkotyön kielloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti