Osa suomalaisista pitää itsestäänselvänä, että heille maksetaan
vähintään minimipalkka työstään, sekä eläke- ja lomaedut ja muut työhön
kuuluvat edut. Aika ajoin he tai heidän ammattiliittonsa neuvottelevat
palkkojen kohottamisesta. Palkkojen madaltaminen ei tulisi
kysymykseenkään. Ehdotus, että he työskentelisivät seuraavat kuusi
kuukautta ilman palkkaa, saisi heidät arvelemaan, että olet menettänyt
järkesi.
Muutama sata tuhatta heidän maanmiestään työskentelee ilman palkkaa,
ilman eläke- ja lomaetuja, ilman edes oikeutta irtisanoutua, elleivät
halua menettää viidensadan euron kuukausittaista tukeaan. Ja tyhjällähän
ei elä.
Olen yrittänyt pohtia, mikä tekee näistä muutamasta sadasta
tuhannesta niin paljon vähemmänarvoisen ryhmän. En ymmärrä sitä. Heissä
on ammattikoulutettua, ammattitaitoista, kokenutta väkeä, monen ikäisiä,
miehiä ja naisia.
Kaikille heille on yhteistä se, että heidän työnsä ei
ole edes minimipalkan arvoista. Mikä heidät erottaa palkkatyössä jo
olevista? Nähdäkseni ei mikään muu kuin se, että heillä ei ole
palkkatyötä. Ja se, että heillä ei ole palkkatyötä, johtuu siitä, että
avoimia palkkatyöpaikkoja ei ole riittävästi.
Jos ilmainen työ on niin hyväksi työn tekijälle ja yhteiskunnalle,
osallistutaan siihen edes kaikki. Miksi jotkut hilaavat omia palkkojaan
ylöspäin samalla, kun toiset työskentelevät orjina? Mitä tapahtui
kansallishengelle ja yhteen hiileen puhaltamiselle? Miksi annamme jakaa
itsemme vuohiin ja lampaisiin? Miksemme kohtaisi maamme taloudellisia
haasteita yksissä tuumin?
Lähde : http://reilusuomi.wordpress.com/2012/12/10/vuohet-ja-lampaat/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.